“Kannattaa lukea Sinuhe egyptiläinen”, vinkkasi mieheni viime viikolla, kun olin ladannut puhelimeeni maksullisen sähköisen kirjastopalvelun, jossa voi lukea ja kuunnella kirjoja kätevästi ilman kirjaston pitkiä jonotusaikoja.

“En tiedä, osaanko kuunnella tarinaa”, tokaisin, josta mieheni melkein loukkaantui. Ja saakin loukkaantua, onhan Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen menestyinein suomalainen teos ulkomailla. En kuitenkaan tarkoittanut tokaisuani mieheni ajattelemalla tavalla, että teos olisi tarina, satu, kuin lapselle tarkoitettu.  Tarkoitukseni on kuunnella palvelusta äänikirjoja enkä ole varma, toimiiko kaunokirjallisuus minulle ääneen luettuna.

Tarina saattaakin olla suomen kielen aliarvostetuin sana. Se jää jonnekin fantasian ja todellisuuden rajamaastoon, tarina ei valloita koko illan kestävällä draaman kaarellaan. Tarina sanana tuo sadun kaijun mieleen, eikä siinä ole mitään suureellista, tarina sanana saatetaan helposti väärinymmärtää ja tarinoida voi oikeastaan kuka tahansa. Tarina ei siis voi olla kauhean kova juttu.

Tarina vaikuttamisen muotona

Tarina on yksi kaikkien aikojen inhimillisin viestinnän muoto. Tarina selittää todellisuutta, jää mieleen. Tarina on parhaimmillaan yksi tehokkaimmista vaikuttamisen muodoista, jota yritysten kannattaisi hyödyntää kaikessa toiminnassaan.

Tarina ja tarinallistaminen sopii täydellisesti brändin rakentamiseen, sisältömarkkinointiin ja myyntiin. Tarina herättää tunteen ja saa ihmisen toimimaan.

Fabula on latinaa ja tarkoittaa tarinaa. Ei ole sattumaa, että juuri minä työskentelen Fabulassa. Kun olin töissä paikallisradiossa, tein toimitettuja juttuja 5–8 viikossa, eli haastattelin 5–8 ihmistä viikossa. Yhden työvuoron aikana sähköposteja ja tiedotteita tuli mailiin 100–300. Aika rankalla kädellä viestejä joutui poistamaan lukematta niitä, ja luetuille viesteille täytyi tehdä muutamassa sekunissa päätös, onko mailissa aineksia radiojutuksi.

Harvoin kenenkään tarina oli valmis, mutta joka kerta kun tein haastattelun, niistä valmistui tarina. Usein tiedotteet oli hassusti koottuja siten, että tarinan sydäntä ei oltu osattu nostaa oikeaan kohtaan tai sitä ei oltu mainittu tiedotteessa ollenkaan. Mutta yhtään juttua en muista hylänneeni sen jälkeen kun olin ottanut ihmiseen yhteyden. Aina saatiin tarina kaivettua radioon asti, vaikka haastateltavaa jännitti. Ja usein heitä jännitti eniten se, että ketä heidän tarinansa muka kiinnostaa. 

Seitsemän vuotta toimittajana osoitti, että kaikilla meillä on tarina kerrottavanamme, useimmilla jopa monta. Nämä vaikuttavat tarinat kiinnostivat kuuntelijoita niin paljon, että aiemmman artistien kertomisen ja kanavajankkauksen sijaan tarinoiden avulla kanavan viikkopeitto nousi 40 000 ihmisellä.

Kirjoittaja jää miettimään sanojen syvempää kaikua välillä pitkäksikin aikaa. Jos tilanteelle ei löydy sopivan kaikuista sanaa, keksii hän siihen sopivan sanan.